Psykoterapia Sokura

Jari Sokura

Yhteisen psykoanalyyttisen psykoterapiasopimuksen tekemisestä

Jos psykoterapeutti ja potilas ovat muuutaman arviointikerran jälkeen päätymässä yhteistyöhön edessä on psykoterapiasopimuksen laatiminen. Olen sitoutunut psykologiliiton hyväksymiin kriteereihin sopimuksen sisällöstä. Alla mainitussa linkissä on esitelty sopimukseen kuuluvat asiat.

Psykoterapiasopimusta koskeva ohje

Sopimuksen tarkoitus on tukea ja kannatella psykoterapian päämääriä ja turvata hoidon eteneminen. Yhteisellä sopimuksella määritellään psykoterapian tavoitteet sekä asetelma ja puitteet, joissa vastavuoroinen vuorovaikutusprosessi tapahtuu. Sopimuksen voi tehdä joko suullisesti tai kirjallisesti. Itse suosittelen kirjallista sopimusta siksi, että sen sisältö pysyy mielessä ja sitä on mahdollista myöhemmin tarkistaa tai jopa muuttaa.

Tärkeää on lähtökohtaisesti huomata, että psykoanalyyttinen psykoterapia ei ole mikään "hoitokuuri" eli tietty määrä käyntejä psykoterapiassa, vaan siinä on kyse potilaan ja terapeutin suunnitelmallisesta yhteistyöstä potilaan elämäntilanteen ja siihen kytkeytyvien psykologisten ongelmien kartoittamiseksi ja korjaamiseksi. Todelliset, oireiden taustalla vaikuttavat syvemmät ongelmat eivät välttämättä ole näkyvissä heti, vaan paljastuvat vasta hoidon kuluessa. Sen vuoksi esimerkiksi käyntien tiheys, joka psykoanalyyttisessa psykoterapiassa alkuvaiheeessaan on vähintään kaksi kertaa viikossa, kuuluu niihin asioihin, joita matkan varrella tarkistetaan vastaan tulevan problematiikan laadusta riippuen. Samasta syystä myös hoidon todellista pituutta on vaikea etukäteen ennustaa. Alustavasti tehdään arvio, jota myöhemmin tarkistetaan. Yleensä on kuitenkin syytä varata riittävän pitkä aika, koska luottamus rakentuu joskus hitaasti.

Terapeuttisen prosessin onnistuminen edellyttää keskinäistä luottamusta, jatkuvuutta ja säännöllisyyttä. Psykoterapiasopimuksen tehtävä on pyrkiä luomaan edellytyksiä turvallisen ilmapiirin ja luottamuksen syntymiselle. Siinä sovitaan paitsi tapaamistiheydestä myös käytännön asioista kuten poissaoloista, maksuista, tms. Koska poissaolot eli katkokset merkitsevät aina häiriötä psykoterapiaprosessiin, ne tuottavat helposti keskeytymisen vaaran, Jotta näin ei kävisi, käyntien väli ei saa olla liian pitkä. On havaittu, että jos psykoterapia on vain kerran viikossa, voi väliin tulla niin paljon muita asioita, että prosessissa meneillään olevat asiat unohtuvat mielestä ja hukkaantuvat. Jotta prosessista tulisi sujuva ja ehyt, katkoksia pyritään mahdollisuuksien mukaan välttämään lukuun ottamatta lomia ja sairauslomia. Yhteistyöprosessin sujuvuuden varmistamiseksi on tärkeää ottaa puheeksi ja yhdessä tutkia myös kaikkea sitä, mikä yhteistyötä edistää tai häiritsee, kuten potilaan ja terapeutin keskinäinen vuorovaikutus ja sen herättämät tunteet potilaassa.